Vertaistuki

Vertaistuella tarkoitetaan keskinäistä tukea sellaisten ihmisten kesken, joita yhdistää samankaltainen elämäntilanne tai samanlaiset kokemukset. Vertaistuki on vapaaehtoista ja vastavuoroista kokemuksien ja tiedon jakamista. Amputaatio voi muuttaa elämää monella tavalla. Keskustelu saman kokeneen ja siitä selviytyneen kanssa auttaa jaksamaan, ja antaa uudessa elämäntilanteessa tärkeää tukea ja tietoa.

Vertaistuki voi toteutua monella tavalla: se voi olla ryhmämuotoista tai kahdenkeskistä, ja se voi toteutua kasvokkain tai esimerkiksi puhelimitse tai internetin välityksellä. Vertaistukitoiminnalla tarkoitetaan yleensä organisoitua toimintaa, kuten vertaistukihenkilöiden koulutusta ja välitystä. Vapaamuotoiset kohtaamiset esimerkiksi kuntoutuksessa, harrastuksissa tai vaikkapa sosiaalisessa mediassa voivat myös tarjota omaehtoista tukea saman kokeneiden vertaisten kesken. Vertaistuki ei korvaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tekemää työtä, mutta voi sen ohella tarjota tukea ja voimavaroja.

Näillä sivuilla kerrotaan amputoitujen vertaistukitoiminnasta. Sivulle on koottu tietoa ryhmätapaamisista, yksilövertaistuesta, harrastusryhmistä, tapahtumista ja muusta amputoitujen toiminnasta Suomessa. Järjestävä taho on mainittu toiminnan yhteydessä.

“Vertaistuki on ollut minulle todella tärkeää uudessa elämäntilanteessani. Se on auttanut minua huomaamaan, etten olekaan ainoa, jonka elämän amputaatio on muuttanut ja kuinka sen kanssa kuitenkin voi tulla toimeen. Vertaistuen kautta olen saanut paljon uusia tuttavia, myös muutaman hyvän ystävän. Järjestetyissä yhteisissä tapaamisissa voimme vaihtaa kuulumisia ja saamme tietoa uusista asioista.” – Paula 69 v, Oulu

”Haluni ryhtyä vertaistukihenkilöksi lähti saatuani itse arvokasta apua ensimmäisen amputaationi yhteydessä. Operaationi jälkeen luulin, että tulen viettämään loppuelämäni sairaalapedissä, enkä tuntenut ketään toista amputoitua ihmistä. Vertaistukijani Pertti antoi minulle uskoa tuleviin päiviin ja vakuutti, että kävelen vielä. Eikä aikaakaan, kun näin myös oli.

Nykyään teen vertaistukikäyntejä sairaaloissa itse, sillä haluan antaa saamaani apua myös muille. Olen toiminut vertaistukijana nyt 16 vuotta. Nykyään sairaalan hoitohenkilökunta soittaa minulle vertaistuen tarpeessa suoraan, viikossa tulee muutama soitto. Tämän lisäksi annan vertaistukea puhelimitse kohtaamilleni amputoiduille, sekä olen pitänyt kokemuspuheenvuoroja erilaisissa tilaisuuksissa terveysalan ammattilaisille. Sairaalahenkilökunnan suhtautuminen vertaistukeen on nykyään erittäin kannustava – he pitävät työtämme tärkeänä.

Välillä kohtaan vaikeitakin tapauksia, mutta jos vain pystyn olemaan henkilölle avuksi, työni kyllä palkitsee. Amputaatioon liittyvä elämänmuutos on ollut niin suuri, että se on laittanut omat arvot uusiksi. Kun kohtaamani amputoitu tulee kadulla kävellen vastaan, saan hyvän mielen, ja se on työssäni parasta. ” – P.E., 71 v, Oulu